13.9.1993

Hakemus Pirkkalan kihlakunnanoikeudessa

Asianajaja X on D:n kuolinpesän, jonka osakkaita ovat A, B ja C, pesänjakajana pyytänyt, että kuolinpesään kuuluva Nokian kaupungin Viholan kylässä sijaitseva Rantala niminen tila RN:o 5:99 määrätään osituksen ja perinnönjaon toimittamiseksi pesänjakajan toimesta myytäväksi.

Kihlakunnanoikeuden päätös 7.5.1992

Asianajaja X on määrätty pesänjakajana toimittamaan ositus ja perinnönjako 21.5.1979 kuolleen D:n jälkeen. Perinnönjaon alainen omaisuus käsittää pääasiassa puheena olevan kiinteistön. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella perinnönjakoa ei saada toimitetuksi ilman kiinteistön myyntiä.

Kihlakunnanoikeus on määrännyt, että Nokian kaupungin Viholan kylässä sijaitseva Rantala niminen tila RN:o 5:99 on pesänjakajan toimesta myytävä.

Turun hovioikeuden tuomio 5.10.1992

Hovioikeus, jossa C on vaatinut, että pesänjakajan hakemus hylättäisiin ja että pesänjakaja ja A velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen, on lausunut seuraavaa.

Nokian kaupungin kaupunginarkkitehdin 27.4.1992 päivätyn ilmoituksen mukaan Rantalan tila, jonka pinta-ala on 0,89 hehtaaria, ei täytä pinta-alaltaan Nokian kaupungin rakennusjärjestyksen määräyksiä. Tämän vuoksi kaupunginarkkitehti on ilmoittanut, ettei hän tule puoltamaan tilan jakamista eikä mahdollisesti haettavien uudisrakennusten poikkeuslupia ilman maanomistajien laatimaa ja Hämeen lääninhallituksen vahvistamaa rantakaavaa.

Nokian kaupungin 24.10.1991 hyväksytyn rakennusjärjestyksen 11 §:n mukaan asuntokäyttöön tarkoitetun rakennuspaikan tulee olla pinta-alaltaan vähintään hehtaarin suuruinen. Milloin rakentamisella ei vaikeuteta vastaista kaavoitusta, rakennuslautakunta voi erityisestä syystä sallia rakentamisen pienemmällekin rakennuspaikalle.

Tilan jako tarkoituksenmukaisiin osiin on ensisijainen jaon toteuttamistapa.

Pesänjakaja ei ole selvittänyt, onko kuolinpesän osakkaiden toimenpitein mahdollista aikaansaada rantakaava ja sitä kautta tilan jakaminen osiin kullekin osakkaalle. Kaupunginarkkitehdin edellä selostettu ilmoitus ei myöskään yksinään riitä näytöksi siitä, että rakennuslautakunta ei tule erityisestä syystä sallimaan rakentamista jaettavalle alueelle.

Hovioikeus on hylännyt pesänjakaja X:n hakemuksen ja tältä osin kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen. Jutun laatu huomioon ottaen asianosaiset saivat kärsiä vahinkonaan heillä jutun vuoksi olleet kulunsa.

Käsittelyratkaisu

C:n vaatimus saada korvausta hänelle asian käsittelystä kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista jätetään tutkimatta, koskei hän ole säädetyssä järjestyksessä hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon.

Pääasiaratkaisun perustelut

Hakemuksessa tarkoitettu Rantalan tila RN:o 5:99 Nokian kaupungin Viholan kylässä on pinta-alaltaan 0,89 hehtaaria ja sijaitsee asemakaava-alueen ulkopuolella noin 5 kilometrin etäisyydellä Nokian keskustasta Teernijärven rannalla. Tilaa käytetään asuinrakennuksen rakennuspaikkana. Kaupungin rakennusjärjestyksen 11 §:n mukaan asuntokäyttöön tarkoitetun rakennuspaikan asemakaava-alueen ulkopuolella tulee olla pinta-alaltaan vähintään hehtaarin suuruinen. Milloin rakentamisella ei vaikeuteta vastaista kaavoitusta, rakennuslautakunta voi erityisestä syystä sallia rakentamisen pienemmällekin rakennuspaikalle. Kaupunginarkkitehdin pesänjakajalle lähettämästä, 27.4.1992 päivätystä ilmoituksesta voidaan päätellä, että Rantalan tila kuuluu alueeseen, jolle rakennuslain 123 a §:n 1 momentin (626/69) mukaan on tarpeen laatia rantakaava.

C on vastustanut tilan myymistä pesänjakajan toimesta sillä perusteella, ettei ole selvitetty, voidaanko tila jakaa määräaloin tai määräosiin. Rantalan tilan jakaminen määräaloin edellyttää rantakaavan laatimista alueelle. Sen vaihtoehtona voi kaavoitusalueiden jakolain 25 §:n 3 momentin (29/90) mukaan tulla kysymykseen joko poikkeusluvan saaminen rakennuslain 123 a §:n 1 momentista tai se, että asianomaisessa lohkomistoimituksessa todetaan olevan ilmeistä, ettei toimituksesta aiheudu haittaa laadittavan rantakaavan toteuttamiselle. Kummassakin tapauksessa lohkominen edellyttää kaavoitusalueiden jakolain 24 §:n 2 momentin (29/90) mukaan lisäksi Nokian rakennusjärjestyksen 11 §:ssä tarkoitettua rakennuslautakunnan lupaa. Tilan jakaminen määräosiin merkitsisi yhteisomistussuhteen perustamista tilaan C:n, A:n ja B:n välille.

Kaupunginarkkitehti on edellä mainitussa ilmoituksessaan pesänjakajalle lausunut, ettei hän tule puoltamaan tilan jakamista eikä poikkeusluvan myöntämistä rakennuslain 123 a §:n 1 momentin säännöksestä. A:ta ja B:tä, jotka ovat vaatineet Rantalan tilan myymistä pesänjakajan toimesta, ei voida velvoittaa ryhtymään toimiin rantakaavan saamiseksi alueelle ja poikkeusluvan saaminen on epätodennäköistä. Tilan jakaminen murto-osiin ei sen kokoon ja käyttötarkoitukseen nähden ole tarkoituksenmukaista. A ja B eivät ole myöskään suostuneet edellä tarkoitetun yhteisomistussuhteen perustamiseen. C ei ole esittänyt perusteita käsitykselleen, että Rantalan tila voitaisiin näissä oloissa jakaa. Korkein oikeus katsoo, että perintökaaren 23 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset Rantalan tilan määräämiseen myytäväksi pesänjakajan toimesta ovat olemassa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian näin päättyessä C ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.